Vieras

Heippa taas vain ! Sunnuntain  juhlat  olivat ja menivät ja voi luoja kuinka väsynyt tämä tyttö  oli noitten juhlien järjestämisestä ynnä muusta  siihen liittyvästä  oheistoiminnasta (kuskina olosta  yms) Mutta  onneksi nyt helpottaa ja aikaa jää nukkeiluunkin . Kävin sitten seuraavana päivänä ottamassa muutaman nopean kuvan ulkona koska  ilma oli niin epätasaisen ja vettä sato 10 minuutin välein kuin saavista  joten aikaakaan ei ollut paljoa.  Tämä oli yksi suosikeistani ja päätin ottaa  tämän   vain esille koska kuvasin sitten sisälle päästyäni nukketarinani aloituksen. Toki sekin piti jakaa vielä 2 osaan koska 40 kuvaa  putkeen olisi ollut aivan liikaa :D 

Mutta ei nyt sen enempää siitä vaan itse tarinaan .

Päivä oli ollut pitkä ja  aurinkokin osoitti väsymyksen merkkejä painumalla hiljalleen levolle puiden taakse,  Pitsikulmaksi kutsutussa  talossa talon ainoa asiakas  oli juuri vaihtanut yöpukuunsa ja suuntasi kohti olohuonetta, mukanaan  hieman luettavaa  sekä hieman purtavaa makean nälkäänsä.

Tuo nuori neito oli  koko päivän  ollut edustamassa  pieneläin-hoitolaa varainkeruu  ständillä kaupungissa vapaaehtoisena ja  nyt hänellä olisi hetki aikaa rentoutua  omassa rauhassa  ennen yötä.

'' Käteni ovat aivan turrat, joskus toivon että minulla  olisi yksi lisäpari käsiä, kuinka helppoa  elämä olisikaan silloin ja voi kuinka paljon  niistö  olisi iloa  muutenkin '' Mei'ksi kutsuttu neitonen  huokasi hennosti väsyvien käsiensä takaa.

Mei istahti sohvalle  ja uppoutui sitten lempi  satukirjansa pariin, kirjassa kerrottiin keijuista, enkeleistä ja muista satuhahmoista joidenka olemassa  oloon Mei uskoi  lujasti.

'' Hmm.... mietinpä vain, miksi niin moni ei usko teihin..'' Mei puhui itsekseen  hiljaa.

Mei'n lukiessa satujaan takan päältä  kuuluva  tuhina voimistui jo kuultuvaksi kaempaakin. Takan päälle nukkumaan  asettunut muukalainen ei ollut laisinkaan tietoinen että huoneeseen oli astellut joku muukin.

Mei nosti  katseensa kirjastaan ja suuntasi sen kohti tuhinan lähdettä. ''Mistä tuo  ääni  oikein tulee?"

Hahmo oli kadonnut siinä hetkessä kun Mei suuntasi katseensa  takan päälle, mutta  tuhina kyllä kuului  edelleen.

'' Hmm  joko katto narisee tuulen voimasta pahasti tai sitten mie olen  ihan liian väsynyt tähän aikaan illasta ja kuvittelen jo omiani '' Mei empi mutta vakuuttui hetki hetkeltä enemmän ettei hän kuvitellut kuuluvaa tuhinaa.

Mei nosti katseensa takaisin kirjaansa mutta tällä kertaa luki hiljaa ääneen jotta keskittymiskykyä häiritsevä tuhina peittyisi.

Mei'n lukiessa kirjaa ääneen, takan päällä oleva  hahmo oli ilmestynyt uudelleen näkyviin. Ilmeisemmin tuon tuhisevan hahmon voimat eivät enää  pystyneet pitämään tätä täysi painoisesti piilossa ihmis-silmiltä.

Pian Mei lopetti lukemisen ja nosti katseensa kirjasta katsoen sitten tätä nyt näkyvillä olevaa hahmoa.

''En tainnut kuvitella sittenkään..'' Mei hymähti .

Mei liikkui  lähemmäksi nähdäkseen paremmin  tämän tuhisijan,  hän oli kovin ihmeissään  takkansa päällä nukkuvasta  tuhisijasta, joka oli ilmestynyt kesken satujen luvun hänen kotiinsa.

Mei ei uskaltanut koskea vielä tähän  tyttöön, tai tytöksi hän häntä ainakin luuli. ''Mikä sinä oikein olet ja oletko kunnossa ?'' Mei kuiski käteensä .

Mei kuitenki keräsi rohkeutentsa ja kurotti kätensä kohti nukkuvaa tyttöä, tarkistakseen onko tämä todelllinen vai kuvitteleeko hän vain.

 Juuri kuin Mei oli koskettamassa tytön päätä kuului  unen sekaista  puhetta '' Jatka lukemista..''  tuhiseva hahmo oli älähtänyt.

Mei veti kätensä salaman nopeudella  takaisin  ja  veti syvään henkeä ''  Anteeksi ei ollut tarkoitus häiritä,  mutta mitä sinä juuri sanoit .. ? '' yllättynyt Mei   ei ollenkaan ymmärtänyt mitä oli juuri tapahtunut.

Hetken aikaa oli ihan hiljaista , tyttö joka oli  hetki sitten tuhissut onnellisen kuuloisena  pyörinyt  takan päällä, ilmeisemmin jonkin sortin heräämis rituaaliaan.

Hetken pyörittyään tyttö nousi  istumaan  ja   hieroi päätään untensa jäljiltä miettien samalla mitä tulisi vastamaan  hänelle esitettäviin kysymyksiin, joidenka hän arveli  laukevan  ilmoille näillä minuuteilla.

Mei pyöritteli mielessään  erillaisia kysymyksiä, hän olisi halunnut kysyä kaiken samantien mutta arveli ettei olisi sopivaa ristikuullostella tätä  vierasta tyttöä joka ei ilmiselvästi ollut  ihan tavallinen tyttö. ''Tuota.. kuka sinä  olet ?'' Mei  sai sanotuksi vihdoin kaikkien kysymystensä joukosta jotka tulvivat hänen mieleensä.

'' Eh..mites tämän nyt muotoilisi,  ensinnäkin  minun nimeni on Ai ja sinun ei pitäisi nähdä minua.. '' Ai'ksi esittäytynyt   heleä ääninen tyttö kivahti hieman epävarmana ja   rupesi riisumaan huppuaan.

''Ai?   Kuinka niin, mitä sinä tarkoitat ? Mistä sinä oikein tulet ? Ja voi ei  en  muistanut sanoa omaa nimeäni ollenkaan.. Minun nimeni  on Mei ''  Mei'n  uteliasuus vienyt   voiton ja kysymykset tulvahtivat toinen toisensa perään.

Ai  oli juuri riisunut huppunsa jonka alta paljastui  hiusten seasta pienet siivet. ''Koska minä en ole kotoisin tästä maailmasta, joten sinun ei pitäisi pystyä näkemään minua ollenkaan.. ei edes silloin kun viittani näkymättömyysloitsu lakkaa toimimasta,  Mutta koska jostain syystä näet minut voin kertoa sinulle mitä haluat tietää.. lisäksi haluaisin kysyä sinulta pari kysymystä ''

Mei hymyili  hyvin leveästi sisällään, tämä oli hyvin onnellinen siitä että vihdoin oli tavannut  ihailemansa satuolennon ilmielävänä ja vieläpä ihan omassa kodissaan. ''Mitä jos  keittäisin hieman teetä niin voisimme istua   alas..sitten voit kysyä minulta mitä tahdot''  Mei'n ääni oli lempeä ja  rauhallinen vaikka  tämän sisällä kuohui innostuksen ja jännityksen sekoittuneet tuntemukset.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Whii ja  näin on sitten korkattu minun  nukkejeni tarina, eihän siihen mennyt kuin se .. pari vuotta  mutta  tästä on hyvä jatkaa! Jatkoa tulee varmaan loppu  viikosta kun   jaoin tämän   tarinan kahtia niin  on mitä postata :)

Dollover